Uusi blogini on valmis osoitteessa kauankaivattu.blogspot.fi. Siirryn sinne kirjoittamaan ajatuksiani raskaudesta pitkän lapsettomuushistorian jälkeen.
Palaan tänne takaisin, mikäli jotain pahaa tapahtuu. Muuten palaan ehkä kirjoittamaan siitä, kun lapsi on syntynyt.
Olen kiitollinen monesta. Kiitollinen siitä, että olen saanut kokea, miltä tuntuu olla raskaana. Kiitollinen siitä, että saan jatkaa haaveiluani tästä uudesta näkökulmasta käsin. Uskallan ehkä jopa olla jollain tasolla kiitollinen näistä ravistelevista kokemuksista, jotka ovat sattuneet osaksi elämääni tahattoman lapsettomuuden myötä.
Kiitollinen olen kuitenkin etenkin siitä, miten moni ihminen on tämän bloginikin kautta ollut tärkeä osa matkallani. Täältä saamani tuki on ollut mittaamatonta. Kiitos jokaiselle. Ajattelen teitä kaikkia lämmöllä ja rakkaudella.
Etenkin ajattelen niitä, jotka yhä odottavat. Ja niitä, joiden odotus on saanut toisenlaisen päätöksen kuin tämä omani. Toivon teille jokaiselle pelkkää hyvää.
Niin paljon hyvää olen minä saanut osakseni. En olisi ikinä osannut tällaista aavistaa. Tämä ei ole loppu. Tämä on uusi alku.
12 kommenttia:
Onnea sinulle ja tervetuloa ehkä pian äitiyden maaailmaan! :) Olen lukenut tekstejäsi jo jonkun tovin. Itsellä on nyt 7kk vanha ihana tyttö. Sen jälkeen, kun lapsi oli meille tervetullut, olin viikon päästä raskaana, joten en ihan voi samaistua tarinaasi, kun meillä se raskautumisen odotus ei kestänyt kuin sen viikon.
Toivottavasti pilvilinnasi kuitenkin romahtavat vauva-arkeen, ei tämä ole sellaista pumpulia, kuin voisi lapsettoman kuvitella, nauti vielä, kun voit(ja raskaudesta myös!). Tuntuu ilkeältä sanoa noin, mutta kyllä sen pian itsekin huomaat, vaikka lasta olet kauan toivonu. Oma tuttavani oli monta vuotta lapseton ja hoitojen avulla syntyi viimein poika, noh, äitihän siinä masentui, kun ei ollutkaan elämä ihan sellaista, kun oli kuvitellut vauvan kanssa olevan. Serkkuni on lapseton ja lapsia tuskin koskaan saa ja on todella surullista katsoa sitä, kun hän omille pikkukoirilleen ostaa vauvansänkyjä nukkumapaikaksi. :(
Sinua sentään onnisti monen vuoden jälkeen, ole onnellinen ja älä vain sorru murehtimaan vauvan sukupuolta tai sitä, että sisarusta lapsellesi tuskin koskaan saat. Ollaan onnellisia, mitä meilä on, kun jostain teksteistäsi tuli sellainen olo, että kun nyt sen hoidin avulla olet vihdoin raskautunut, siirryt heti haaveilemaan toisesta ja varmaan itket kohta sitä, kun et ehkä saa tyttöä/poikaa koskaan.
Onnea odotukseen!
Ja piti vielä sanoa, että tulet olemaan varmasti paras äiti omalle pikkuisellesi ja kätilönä ymmärtäväinen työssäsi! Ja hyvää ja onnellista odotusta vielä! :)
Anonyymi, kiitos onnitteluistasi ja kiitos kun olet matkaani seurannut. :) Mielestäni odotukseni lapsiperhe-elämääkin kohtaan ovat loppujen lopuksi kaiken taustalla aivan realistiset. Vaikka olen elänyt lapsettoman elämää, en ole elänyt sitä kuitenkaan laput silmilläni. En kuvittele, että lapsi muuttaisi elämäni ruusuiseksi. Enkä etenkään odota, että lapsi parantaisi haavani. Se minun on itse tehtävä, siinä myös yksi suuri syy siihen, miksi olen kirjoittanut blogia ja kirjoitan edelleen. En toki pura kaikkia ajatuksiani blogiini, ja voihan näistä teksteistänikin myös monenlaisen kuvan minusta muodostaa (tämä esimerkiksi on ollut lähinnä vain lapsettomuusaiheinen kirjoituspaikka, vaikka elämääni kuuluu toki loputtoman paljon muutakin).
Vauvan sukupuolesta en huolehdi. Sisaruksia toivon, tottakai, koska olen aina toivonut useampaa lasta. Hetkeäkään en kuitenkaan usko menettäväni siihen, että itkisin sitä, jos en yhtä enempää saisikaan. En usko, että raskaudesta voisi tämän kiitollisempi olla, en ainakaan itse. Pidän tätä pienenä/suurena ihmeenä ja suhtaudun tähän kunnioittavasti.
Onnellisia päiviä tässä todellakin elellään, samanlaisia vastavuoroisesti sinulle ja perheellesi! :)
"Toivottavasti pilvilinnasi kuitenkin romahtavat vauva-arkeen", "sisarusta lapsellesi tuskin koskaan saat"..Aika tylyjä kommentteja ensimmäiseltä anonyymilta. Älä Ainu välitä tuosta vaan nythän on todistettu että raskautuminen on teidän kohdallanne mahdollista ja voitte aivan hyvin saada vielä toisenkin lapsen! :) Niin ja mukavaa kun jatkat kirjoittelua ja jätät nämä vanhat tekstit näkyviin!
Lapsettomuuden ja hoitojen tuskan kokeneena ja lopulta äidiksi tulleena voin sanoa, että äitiyteen ei tarvitse romahtaa. Vauva-arki on välillä väsyttävää, mutta päivääkään ei ole kulunut, etteikö osaisi arvostaa sitä mitä on saanut. Nauti raskaudesta ja kaikkea hyvää tulevaan perhearkeen, vauva -uusi ihminen- on jotain aivan käsittämättömän ihanaa!
Pahoitin mielen puolestasi edellisen anonyymin kommentista!
Ei vaan sovi yhtään tähän sun ihanaan tilanteeseen tuollaiset tökeröt kommentit verhottuna alku- ja loppulauseen "onnea ja onnellista odotusta" teennäisyyksiin, vaikka ne saattoikin olla vilpittömästi tarkoitettuja.
Anonyymille äidillekö lapsiperhearki on kamalaa ja vain ja ainoastaan rankkaa?!
Eikö se lapsiperhearki voi olla juuri kaikkine arkisine kuvioineen hyvinkin antoisaa, ELÄMÄN MAKUISTA huonoine ja hyvine päivineen. Juuri sitä, mitä meistä moni vielä odottaa...ilman ruusuisia kuvitelmia lapsesta, joka ei koskaan kiukuttele tai itsestä äitinä, joka ei ole koskaan väsynyt.
Ihan normaalista äitiydestä ja lapsiperheen elämästä moni meistä tahattomasti lapsettomista haaveilee!
Kaikkea hyvää sinulle Ainu, olen onnellinen puolestasi <3
Elän toivossa, että meidänkin aika koittaa vielä joku päivä.
Asiattomia kommentteja tosiaan. On paljonkin heitä, jotka ovat toista lasta toivoneet kauan ennen tärppiä mutta joille pikkusisarus saakin sitten alkunsa helposti. Blogeja lueskelleena monelle lapsettomalle (ja ihan niille nopeastikin plussanneille) on ollut kova paikka, kun lapsi ei olekaan parantanut lapsettomuuden haavoja eikä olekaan itse täydellinen äiti ja koko ajan onnellinen. En kuitenkaan usko, että Ainu olisi yksi heistä, sillä hänellä on mielestäni ollut hyvin realistisen oloinen kuva vauva-arjesta ja siitä, että vauvan synnyttyä kaikki ei olekaan aina niin täydellistä. Meillä meni lapsen alkuunsaamiseen vain 15kk, ja vaikka tiedostin ettei arki tule olemaan sitä mistä vaaleanpunaisten lasien kanssa on parhaimmillaan haaveillut, on tämä kulunut 9kk ollut silti opettelua ja sen hyväksymistä, että olen vähemmän täydellinen äiti kuin perfektionistina luulin olevani. Ellei jotakuta ole siunattu aivan täydellisen helpolla vauvalla, on varmasti lähes jokaisella edessä sen asian hyväksyminen, että raskausajan odotukset eivät vastaakaan todellisuutta. Vauva-arki kun osaa yllättää siihen valmistautuneenkin, tätä vain ei oikein osaa kuvitella kunnolla ennen kuin sen on kokenut.
Kaikkea hyvää sinulle Ainu. Kiitos että jatkat kirjoittamista, jään ehdottomasti seuraamaan toista blogiasi. :)
Lämmin kiitos teille kaikille hyvien asioiden toivomisesta. :) Se lämmittää mieltä, todella.
Ihmisen toiveet ja haaveet ja odotukset elämää kohtaan tuppaavat mun ajatusten mukaan olemaan usein kovin tavallisia. Juuri sitä normaalielämää minäkin toivon. Normaali, tavallinen arki. Arjen iloineen ja suruineen. Siinä kaikki olennainen. :) Täydellinen en ole, eikä se estä elämän pettymyksiltä, mutta nekin kuuluvat asiaan.
Ja onnellinen ja iloinen olen juuri nyt, juuri tästä hetkestä. <3
Todella asiaton ja tökerö tuo ensimmäinen anonyymin kommentti.:( Hän ei selvästikään ole tuntenut lapsettomuuden tuomaa tuskaa eikä ymmärrys siihen riitä. Olisi voinut jättää kommenttinsa kirjoittamatta mun mielestä.
Olen Ivf-pojan äiti ja vaikka arki on koliikki itkuisen vauvan kanssa rankkaa niin se ei rakkauttani häneen ja kiitollisuutta lapsesta vähennä yhtään murustakaan. Vauva arki voi olla rankkaa mutta ei se sitä välttämättä ole. Sitäpaitsi ilon ja onnen hetket korvaavat monin verroin surunhetket.<3 Ihanaa odotusta Ainu. <3 ja todellakin,kukaanhan ei tiedä kuinka monta lasta me tulemme vielä saamaan.;) Minullakin haaveena toinen lapsi,vaikka se sitten tarkoittaisi uudelleen hoitoon menoa.
Kiitos anonyymi sinulle. <3 Eipä sitä elämäänsä tosiaan voi etukäteen suunnitella kovin tarkkaan, eikä tietää, minkälaisia valvottuja öitä ja mistä syystä vielä edessäpäin on. Ei niitä auta ennalta liikoja murehtia. Haaveilla sen sijaan kannattaa. Ja mehän haaveillaan. :)
no huh huh mitä kommennteja ensimmäiseltä anonyymiltä... Onhan niissä toisaalta totuuden jyväkin mutta kuitenkin. En minä ainakaan ole missään vaiheessa kuvitellut vauva-arjen olevan ruusuilla tanssimista. Enkä todellakaan heti haaaveile kolmannesta lapsesta nyt kun saimme elävän vauvan luoksemme. Kun on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä tavalla tai toisella, osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eikä katsele vaaleanpunaisten rillien läpi.
Enkelipojan äippä
Vau! En ole hetkeen käynyt blogiasi lukemassa, ja nyt täällä odottikin tämmöinen, ihana uutinen. Vaikea on suhtautua monenkaan ihmisen raskausuutiseen ilolla oman surun keskellä, mutta ainakaan vielä, ei sun tarinasta tullut sitä [niinpä niin, sinne katosi sekin kohtalon toveri. aina kaikki lapsettomuusblogit loppuu näin... yhyy minua yksinäistä]-katkeruuteen; tosin saattaa hyvin olla, että sekin kohta tulee taas kerran. Tämän pienen hetken olen kuitenkin puolestasi onnellinen; ja toivon vain kaikkea hyvää perheelleesi odotukseen ja yhteiseen elämään!
-Tädyke
Lähetä kommentti